Pentuja alkaa menehtyä ja Diivan tila romahtaa...

Lauantai iltana tilanne näyttää jo hetken hyvältä, mutta Diiva alkaa olla todella väsynyt ja voipunut, pennut alkaa mennä heikoiksi kaikista tukitoimista huolimatta.

Sunnuntai aamu valkenee ja Diiva on vaipunut lähes koomaan, sitä yritetään elvyttää ja hetkittäin se onkin tajuissaan, lämpö on normaali, ei mitään järjellistä selitystä sen tilaan, pennut alkaa kuivua ja silloin iskee tajunta, että keinoemo, tai mahaletkulla ruokinta on ainut keino pentujen selvitä... 8 pennun letkutus vaatisi noin pienten kohdalla jälleen sairaalareissua ja keinoemo on tässä kohdassa paras vaihtoehto, pennut ei kuitenkaan saisi kun taas hetken avun letkutuksesta ja pienten pitäisi saada maitoa kuitenkin tiheästi.

Some laulamaan ja narttuja alkaa tulla ehdolle, joita voitaisiin yrittää saada hoitamaan pentuja... 

Tässä kohdassa alkaa myös viestitulva, juottakaa pentuja korvikkeella, vuohenmaidolla, nesteyttäkää, onko emästä huolehdittu... ym. Teki mieli muutamaankin kommenttiin vastata jo niin ilkeästi, että no mitähän lottoat, että tässä on keskiviikosta asti tehty...

Oli pakko jättää kaikki negatiivinen paska taka-alalle ja yrittää keskittyä oleelliseen...

Ensimmäinen järkevä vaihtoehto oli narttu, jonka omat pennut juuri luovutusiän kynnyksellä, maitoa vielä tuli ja koira voisi siirtyä meille... Diiva ja pennut autoon ja matkaan... Diiva sen vuoksi, että on valmiina kyydissä, jos pitää saada nopeasti jälleen eläinlääkäriin... Nartun omistajan tuttava ajaa vastaan ja lopulta 1,5h kuluttua jossakkin Viitasaaren tienoilla tukkilaanilla vieras mäyräkoiraemo imettää kahdeksaa pientä taistelijaa... 

Kaikilla kyyneleet valuu ja helpotus on sanoin kuvaamaton, Diivaa ulkoilutetaan ja dadaa... se on ihan reipas ja tekee ensimmäisen kiinteämmän paskan :) 

Miettimään pistää, mikä sen tilan yön aikana ja aamulla romahdutti ja miksi se toipui niin nopeasti?

Iloisen imetys session jälkeen lähdetään kohti kotia, varaemo autossa pentujen kanssa ja virkeä Diiva kuljetusboksissa... oltiin kaikki taivaissa, haettiin huolttarilta kahvit ja pullat autoon, painajainen alkaa väistyä...

Kotona kuitenkin yksi pentu on jo niin heikko, että sen aika oli lähteä... tämä oli vasta alkusoittoa, painajaiselle joka löi taas päin kasvoja...