Joulu tuli juhlittua ja Noidan vyötärön ympärys turpoaa muustakin, kuin jouluherkuista :) Toistaiseksi odotus on sujunut hyvin, muutamaa päivää lukuunottamatta, kun ruoka on maistunut huonommin.
Ruoka on jo vaihtunut kokonaan penturuokaan ja 40vrk madotuskin on vuodenvaihteen päälle.
Uudenvuoden vaihtumisen jälkeen voikin jo alkaa kasata pentulaatikkoa ja Noita vähitellen siirtyä pentuhuoneeseen nukkumaan ainakin työpäivien ajaksi, rauhaan muilta koirilta ja hössötykseltä.
n.3vkoa ja laatikossa toivottavasti tuhisee terveitä hyväkuntoisia pentuja emon kanssa.
15.12-25 aamu valkenee pikkupakkasessa. Heti aamusta lähdetään ajamaan kohti Oulua, tarkemmin Haukiputaalle, Noidan ultraan.
Perille päästyä puntarille... 10,2kg !! Kauheaa... Noita ollut aina siinnä 9kg paikkeilla ja nytkin samalla ruualla ja ruokamäärällä, kun ennen astutusta, mutta toki tuntuu vähän "pehmeältä ja pullealta" tissit on turvonnut ja luonteessakin huomaa muutoksia, joten melko luottavaisena aletaan valmistua tutkimukseen.
Ja niinhän se oli, Noita on tiine :) Ainakin 4 pientä sydäntä nähtiin sykkimässä, ultran epätarkkuus huomioiden arvio n. 5-7 pentua. Nyt on hyvä laskeutua rauhaisaan odotteluun.
Perjantai 21.11-25 heti aamun valjettua suunnattiin auton nokka kohti Mäntsälää, ajomatkaa oli satoja kilometrejä ja matka-aika useita tunteja. Ronja otti ensimmäisen ajovuoron, joka sitten jatkuikin koko reissun :) Keli oli vaihtelevaa, jäätä, lunta, loskaa... Pitkä matka ja monta kulkijaa...
Lopulta päästiin perille ja oli tarkoitus, että Noita ja Late saa ensin vähän tutustua ulkona, mistä sitten siirytään sisälle ja katsotaan, miten tilanne etenee... No ensi kohtaaminen oli siinnä... Noita heti valmiina käänsi hännän ja tarjoutui urokselle, joka samantein valmis astumaan... eipä siinnä sitten tarvinnun sen enempää alkupuheita, kun sisälle ja tositoimiin...
Astutus onnistui kuin oppikirjoissa ja päästiin kahvin juontiin. Pitkän päivän ilta kääntyi yöksi ja tyytyväisenä lähdettiin majoitukseen nukkumaan.
Noidan astutus oli sovittu jo keväällä 2025, juoksuja odotettiin ja kun niitä ei kuulunut kesällä, niin alettiin jo miettiä, että onko mennyt ohi niin hiljaisina, ettei ole huomattu, vai onko juoksujen väli pidentynyt.
Lopulta, vähän kuin yllättäen 10kk välillä juoksut alkoi.
Tästä nopeasti yhteydenotto uroksen omistajalle, että oltaisiin tulossa sulhasiin. Onneksi astutus osui viikonlopun päälle ja ajankohta saatiin sovittua helposti. Ronja Tassupalvelu Vispaamo perui muutaman asiakkaan perjantailta, niin, että päästiin heti perjantai aamusta liikkeelle.
Oli varattu majoitus ja koko viikonloppu astutuksen hoitamiseen tarpeen vaatiessa...
Maanantai aamu ja kotona Diiva saa heti maitoa nostavaa lääkettä, se alkaa imettää ja hoitaa pentuja, Ronja on yöllä autossa perunut maanantain asiakkitaan ja Ville onneksi on kesälomalla, mutta kun iltapäivällä alkaa näyttää siltä, että pahin olisi nyt takana ja Diiva pystyy hoitamaan pentuja, niin nuorison on pakko palata Ouluun ja arkeen.
Päästään kotiin varaemon kanssa, vain todetaksemme, että se oli niin loppumaidossa, ettei alkanut tuottaa maitoa enää vieraille pennuille, muuta kuin mitä ihan lopputippoja oli omien pentujen vierotuksen jälkeen, hän myös stressasi kovin ja arasteli ääniä mitä kuului, kun talon muut koirat haukkui ulkona, mietittiin antaa maitoa nostavaa...
Lauantai iltana tilanne näyttää jo hetken hyvältä, mutta Diiva alkaa olla todella väsynyt ja voipunut, pennut alkaa mennä heikoiksi kaikista tukitoimista huolimatta.
Torstai 21.8 illalla 8 pentua näyttää voivan hyvin ja Diiva syö ja juo, maha vaan ei ala näyttää kuivumisen merkkejä ja eläinlääkärin ohjeesta lisätään mahaa kuivattaa canikuria, dia-tabin lisäksi.
Kotimatkalla Diiva alkaa piristyä ja muutama pentukin imee jo reippaasti, puolimatkassa pysähdytään ja Diiva saa vähän juotavaa ja nutriplussaa. Matka jatkuu iloisissa merkeissä.
Maanantai 18.8 Diivalla näkyy selvästi, kun pennut liikkuu ja välillä "supistaa" alkaa näkyä, että enää ei mene kauan , kun synnytys alkaa... Diiva kuitenkin ihan rauhallinen, lämmöt normaalit, syö, juo ja nukkuu.
Meinaan viikkoa... tällä viikola 34 on viimeinkin Diivan laskettu aika. Viikonloppuna saatiin Ronja vihille Villensä kanssa ja Diiva tottuneena maailman matkaajana ja reissukoirana, oli hääpäivän ajan autossa pentulaatikossaan... onni on iso retkeilypaku, meidän koirien kakkoskoti.
Diiva kävi röntgenissä maanantaina 11.8.
Ollaan edetty tiineydessä jo yli 40vrk, helle on jatkanut jo monta viikkoa, odotusaika on rankkaa tässä kuumuudessa. Matolääkitys on annettu ja nyt odotellaan seuraavaa etappia, joka on röntgen. Aiemmin ei olla koskaan käytetty narttuja tiineysröntgenissä, mutta nyt siihen päädyttiin, koska jälleen Diivalle on odotettavissa iso pentue, niin ei...
Diiva on ja voi paksusti, muutaman päivän ruokahaluttomuus on ollut lähinnä aamu ongelma, mutta päivän mittaan onneksi ruoka maistuu. Vähitellen siirrytty emä/penturuokaan ja määrää lisätty, viimeksi kun iso pentue, niin huomasi, kuinka valtava energian tarve nartulla oli.