Joulu tuli juhlittua ja Noidan vyötärön ympärys turpoaa muustakin, kuin jouluherkuista :) Toistaiseksi odotus on sujunut hyvin, muutamaa päivää lukuunottamatta, kun ruoka on maistunut huonommin.
Ruoka on jo vaihtunut kokonaan penturuokaan ja 40vrk madotuskin on vuodenvaihteen päälle.
Uudenvuoden vaihtumisen jälkeen voikin jo alkaa kasata pentulaatikkoa ja Noita vähitellen siirtyä pentuhuoneeseen nukkumaan ainakin työpäivien ajaksi, rauhaan muilta koirilta ja hössötykseltä.
n.3vkoa ja laatikossa toivottavasti tuhisee terveitä hyväkuntoisia pentuja emon kanssa.
15.12-25 aamu valkenee pikkupakkasessa. Heti aamusta lähdetään ajamaan kohti Oulua, tarkemmin Haukiputaalle, Noidan ultraan.
Perille päästyä puntarille... 10,2kg !! Kauheaa... Noita ollut aina siinnä 9kg paikkeilla ja nytkin samalla ruualla ja ruokamäärällä, kun ennen astutusta, mutta toki tuntuu vähän "pehmeältä ja pullealta" tissit on turvonnut ja luonteessakin huomaa muutoksia, joten melko luottavaisena aletaan valmistua tutkimukseen.
Ja niinhän se oli, Noita on tiine :) Ainakin 4 pientä sydäntä nähtiin sykkimässä, ultran epätarkkuus huomioiden arvio n. 5-7 pentua. Nyt on hyvä laskeutua rauhaisaan odotteluun.
Perjantai 21.11-25 heti aamun valjettua suunnattiin auton nokka kohti Mäntsälää, ajomatkaa oli satoja kilometrejä ja matka-aika useita tunteja. Ronja otti ensimmäisen ajovuoron, joka sitten jatkuikin koko reissun :) Keli oli vaihtelevaa, jäätä, lunta, loskaa... Pitkä matka ja monta kulkijaa...
Lopulta päästiin perille ja oli tarkoitus, että Noita ja Late saa ensin vähän tutustua ulkona, mistä sitten siirytään sisälle ja katsotaan, miten tilanne etenee... No ensi kohtaaminen oli siinnä... Noita heti valmiina käänsi hännän ja tarjoutui urokselle, joka samantein valmis astumaan... eipä siinnä sitten tarvinnun sen enempää alkupuheita, kun sisälle ja tositoimiin...
Astutus onnistui kuin oppikirjoissa ja päästiin kahvin juontiin. Pitkän päivän ilta kääntyi yöksi ja tyytyväisenä lähdettiin majoitukseen nukkumaan.
Noidan astutus oli sovittu jo keväällä 2025, juoksuja odotettiin ja kun niitä ei kuulunut kesällä, niin alettiin jo miettiä, että onko mennyt ohi niin hiljaisina, ettei ole huomattu, vai onko juoksujen väli pidentynyt.
Lopulta, vähän kuin yllättäen 10kk välillä juoksut alkoi.
Tästä nopeasti yhteydenotto uroksen omistajalle, että oltaisiin tulossa sulhasiin. Onneksi astutus osui viikonlopun päälle ja ajankohta saatiin sovittua helposti. Ronja Tassupalvelu Vispaamo perui muutaman asiakkaan perjantailta, niin, että päästiin heti perjantai aamusta liikkeelle.
Oli varattu majoitus ja koko viikonloppu astutuksen hoitamiseen tarpeen vaatiessa...
2 viikkoa meni kuin siivillä ja niin koitti päivä, kun oli aika sanoa Hertalle hyvää matkaa elämään, valloita maailma ja omat ihmiset, sillä hurmaavalla persoonalla, joka sinulla on. Mene läpi elämän sillä sisulla ja elämänjanolla, mitä syntymälahjaksi sait, sillä rakkaudella, kaikella mitä upea emäsi Diiva sinulle antoi, ole rohkea, reipas ja oma...
Tattitytöt kasvaa ja kehittyy vauhdilla, keskiviikkona tuli 5 viikon rajapyykki täyteen ja perjantaina lähdettiin hakemaan sirut niskaan ja eläinlääkärin tarkastukseen.
Aika kuluu kuin siivillä, linnustuskausi on alkanut ja kasvattaja ollut metsässä kaiken liikenevän ajan, joten kirjoittelut on jäänyt vähiin.
Käsittämätöntä, mihin aika hukkui, kolme viikkoa sitten juhlittiin nuorison häitä ja odotettiin jännityksellä pentujen syntymää. Suraava viikonloppu meni pentuhulinan alussa ja ongelmien alkaessa kiertyä tiiviimmin sen ympärille. Viimeviikonloppuna oli täydellinen painajainen päällä ja jotenkaan ei tajuntaan mahdu, että kaikesta on kulunut vasta...
Keskiviikko 3.9.2025... Pennut täyttää tänään 2 viikkoa, pieni musta taistelija tyttö ja mustalaikku sitkeä selviytyjä tyttö.
Tiistai 2.9... on jo syyskuu, 2 pentua on kuin kinkeriporsaat, lihavia ja hyväkuntoisia, Diiva alkaa vähitellen syömään itsekseen, vaikka vielä pitää "tarjoilla" ruokaa, mutta se nyt on tiedossa, että noin rankka lähes kaksi viikkoa ottaa aikaa, että emä palautuu.
Maanantai loppupäivä menee tuskan sekaisessa sumussa, näinkö tämä päättyy... että yksikään ei selvinnyt... meidän ihanat pienet tattilapset, kyllä... pentuja varten oli tilattu uusi karva-alusta, missä iloisen värisiä kärpässieniä, siitä nämä oli ristitty tattilapsiksi.
Perjantai aamu valkenee ja näyttää valoisalta, Diiva on virkeä ja maitoakin tulee, vähitellen kaksi pentua ryömii itse tisseille ja imee ponnekkaasti, niiden painot on lähtenyt huimaan nousuun, mutta kokoajan pitää muistuttaa itseään, että älä ala leijua, mitä vaan voi vielä tapahtua... perjantai iltana kaikki neljä menee kahteenkin otteeseen...
Keskiviikkona aamulla, kun palaset alkoi loksahdella paikoileen ja syyt koko painajaiseen selvitä, miten yksi asia johti toiseen, toinen kolmanteen ja lopulta täyteen kaaokseen... jatkettiin Diivan ja 4 pennun kanssa elämää, maitoa ei herunut paljoa ilman lääkettä, mutta kuitenkin Diiva alkoi syödä ja juoda, sain lypsettyä sitä tehostaakseni...
Tiistai iltana Diiva saa toisen annoksen primperania ja maitoa tulee, mutta Diiva vaipuu jälleen koomaan... Alkaa yöllinen painajainen sen hengissä pitämiseen, aloitan uudelleen nesteytyksen ja koetan raahata sitä ulos, pennut imee ja näyttää toistaiseksi ihan hyvältä.